Sinebrychoffin taidemuseon Yö-näyttely tutkii yötä ja sen monia eri kasvoja. Taideteosten lisäksi vahvasti mukana oleva runous johdattaa mystisen vuorokaudenajan äärelle. Runoilija Henriikka Tavi on kirjoittanut runoja osaksi näyttelyä taideteosten ja teeman inspiroimana.
Kävijät johdatetaan tunnelmoimaan ja tulkitsemaan yötä, toisin kuin selittämään auki tätä vuorokaudenaikaa. Näyttely on yksittäisten teosten sijaan kokonaistaideteos, jossa myös arkkitehtuurilla on suuri rooli. Näyttelyarkkitehtuurista vastaa muotoilija Lauri Johansson.
”Lähdimme rohkeasti kokeilemaan täysin uudenlaista konseptia, jossa yhteistyö runoilijan kanssa avaa uusia tulkintoja. Näyttelyarkkitehtuuri vahvistaa osaltaan hienosti öistä tunnelmaa lavastuksellisilla elementeillä”, museonjohtaja Kirsi Eskelinen sanoo.
Yötä ja unimaailmaa tutkiva näyttely kuljettaa iltahämärästä aamunkoittoon. Ensin hiipii illan hämärä ja kuu nousee taivaalle. Kuu on innoittanut muun muassa Ivan Aivazovskia (1817–1900) ja Albert Edelfeltiä (1854–1905). Iltasadut ja lampaiden laskeminen toimivat rituaaleina, jotka rauhoittavat unen lähteille. Karel Dujardin (1626–1678) ja Johann Heinrich Roos (1631–1685) kuvaavat lampaita grafiikoissaan. Unien matkassa määränpää yllättää ja asiat ovat usein omaperäisiä ja hieman vinksallaan. Unien omaperäiseen maailmaan voi nähdä yhtymäkohtia muun muassa Saara Salmen (s. 1981) ja Mikko Ängeslevän (s. 1982) teoksissa. Painajaiset väistyvät viimeistään, kun aamun aurinko sarastaa ja uusi päivä koittaa.
Näyttelyn teokset ovat Kansallisgallerian omasta kokoelmasta ja esillä on vanhan eurooppalaisen taiteen lisäksi maalaustaidetta, grafiikkaa ja veistoksia 1800-luvulta nykypäivään. Esillä on myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta kopioituja arkistokortteja, joihin on tallennettu suomalaista kansanperinnettä unista ja enneunista. Perheen pienimmät on myös huomioitu näyttelyn suunnittelussa muun muassa ripustamalla teoksia alemmalle korkeudelle sekä tarjoamalla aktiviteettia. Näyttelyn kuraattori on Kersti Tainio.
Runous virittää yöhön
Näyttelyn suunnittelussa pyrittiin luomaan tunnelmia ja antamaan tilaa katsojan assosiaatioille. Tämä johdatti myös uudenlaiseen yhteistyöhön runoilija Henriikka Tavin kanssa.
”Runojen kirjoittaminen oli osa näyttelyn kokonaisuuden rakentamista. Tapasimme työryhmän kanssa useampaan otteeseen ja esittelin ideani jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Oli mielekästä kirjoittaa dialogissa näyttelyyn valittujen taideteosten kanssa”, Tavi kertoo.
Tavanmukaisten näyttelytekstien sijaan seiniltä voi lukea runoutta, joka virittää tarkastelemaan teemaa ja esillä olevia teoksia. Runot tuovat uusia tasoja teosten tulkintaan sekä yhtymäpinnan nykyaikaan. Taideteokset käyvät vuoropuhelua runouden kanssa.
”Kun kirjoitan runoa, ajattelen tekeväni taidetta ja varmasti moni jonkin muun taiteen edustaja ajattelee esimerkiksi maalaavansa tai esittävänsä runoa”, Tavi sanoo.
Runoutta voi istahtaa lukemaan näyttelyn lomassa myös erkkerin lukupisteeseen, johon on koottu kotimaisten runoilijoiden teoksia. Erkkerin huonekalut on peitetty lakanoilla ja siellä voi rauhoittua talviteloille laitetun huvilan tunnelmissa. Näyttelyn tapahtumissa on myös runous vahvasti edustettuna.
Unet ja enteet
Suurin osa meistä käyttää yöajan nukkumiseen, ja unet ovatkin olennainen osa tätä vuorokaudenaikaa. Unet ovat sekä jaettu ja universaali että hyvin yksityinen ja selittämätön näkyjen rajamaa. Ne johdattavat meidät omaan maailmaansa, missä kaikki on mahdollista.
Unien sisällöt muuttuvat, kun maailma ympärillä muuttuu. Unet kiinnostavat ihmisiä ja niiden tulkinta on yleistä. Näyttelyssä on esillä jäljenteitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistokorteista, joihin on tallennettu suomalaista kansanperinnettä unista ja enneunista 1800–1900-luvulta. Aineisto on osa arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaa. Enneunet povaavat usein muun muassa rahan tuloa, kuolemaa, hyvää ja pahaa. Kävijät voivat myös jakaa omia muistoja unistaan kirjoittamalla tai piirtämällä niitä kortteihin ja jättää ne näyttelyn ajaksi muiden kävijöiden nähtäväksi.
Näyttely kutsuu tunnelmoimaan jokaiselle tuttua vuorokaudenaikaa ja tarjoaa mahdollisuuden kokea runoutta uudessa kontekstissa.
Yö, 12.2.–23.8.2026, Sinebrychoffin taidemuseo
Lähde: Sinebrychoffin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Aleks Talve
